Lasten ja nuorten suojelu digitaalisilla alustoilla

MUISTIO

Digirauha ry – Suojellaan Lapsia ry – Anu Raevuori, 30.1.2026

KESKUSTELUN FOKUKSEN MUUTOS

Viime aikojen otsikoissa on rummutettu niin THL:n lasten digilaitekäytön suosituksia kuin lasten ja nuorten somekieltoa. Suositukset ovat tervetulleita, mutta me toivomme, että keskustelu lasten ja nuorten somekäytön kiellosta ääntyisi hieman uusille urille.

Lasten ja nuorten somekielloista keskusteltaessa keskiöön tulisi nostaa tahallinen vahingollinen yritystoiminta kieltojen perusteena ja kohteena. Emme ole päätyneet nykyiseen tilanteeseen vahingossa, vaan kyse on tietoisesta tuotesuunnittelusta, jolla pyritään hallitsemaan ihmisen aikaa ja huomiota piittaamatta seurauksista. Lapset ja nuoret eivät ole tässä väärintekijöitä. Perusteet kieltoihin tulee kohdistaa digijäteille: yritystoiminnassa ei tule voida käyttää lapsia ja nuoria kaupallisesti hyödyksi, asettaa heitä alttiiksi rikoksille tai vaarantaa lapsen/nuoren mahdollisuutta tasapainoiseen kehitykseen ja kasvuun.

Sosiaalisen median määritteleminen on haastavaa ja erityisesti tekoälyn mukaantulo asettaa meidät kaikki uuden eteen. Lainsäädännössä tulisikin keskittyä liiketoimintamallien teknologian turvallisuuteen ja turvallisuutta tukeviin prosesseihin - tämä tuo mukanaan joustavuutta ja suoja kohdentuu laajasti niin lapsiin, nuoriin kuin meihin aikuisiin. Turvallisesti kehitetty sosiaalinen media voi vahvistaa yhteenkuuluvuutta, tiedonjakoa, luovuutta ja yhteistyötä. Tällaisia piirteitä useissa somealustoissa oli niiden alkuaikoina. Nykysomen haitallisia liiketoimintamalleja rajoittamalla edistämme vastuullista yritystoimintaa, ja myös luomme mahdollisuuden uusille eettisesti toimiville yrittäjille. Muutoksen nykyisiin vahingollisiin liiketoimintamalleihin tulee kuitenkin olla perustavanlaatuinen ja kattava. Mikäli yritys ei toimi asiassa vastuullisesti, tulee siltä vähintään kieltää mahdollisuus tarjota tuotteitaan lapsille ja nuorille.

MITÄ TULEE HUOMIOIDA TULEVASSA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ?

Meidän tulee tavoitella digitaalisia ympäristöjä, joissa lapsi/nuori voi oppia, hakea tietoa ja toteuttaa luovuuttaan sekä pitää yhteyttä läheisiinsä ilman kaupallista hyväksikäyttöä tai vaaraa, että hänet altistetaan rikoksille. Lasten oikeudet ja turvallisuus tulee olla kantavia periaatteita uusia rajoituksia ja lainsäädäntöä laadittaessa.

LAPSEN JA NUOREN ETU PRIORITEETIKSI JO SUUNNITTELUVAIHEESSA

Huomiotaloudessa lasten ja nuorten etu ja lasten oikeudet tulee asettaa prioriteetiksi jo tuotesuunnitteluvaiheessa (”Child Rights by Design”). Huomioon tulee ottaa mm.:

• teknologiaan liittyvät vaatimukset ja velvollisuudet - mm. algoritmit, ajanhallinta, infinite scroll, autoplay, tykkäykset ja reagoinnit

• prosesseihin liittyvät vaatimukset ja velvollisuudet - mm. yrityksen reagointi- ja toimintavelvollisuus, sisällön moderointi, vaatimus avoimuudesta ja mahdollisista tuotteen ominaisuuksien etukäteistarkastuksista (samaan tapaan kuin lääketeollisuudessa)

• tekoälyn käyttö digialustoilla - mm. henkilökuvien muokkaus, tekoälyn inhimilliset ominaisuudet

• yksityisyyden suoja

• käyttöönotettaessa käyttäjäasetukset lähtökohtaisesti käyttäjää suojeleviksi

SUOJAIKÄRAJAT JA TUNNISTAUTUMINEN

Mikäli digitaalisella alustalla jaetaan lapsen tai nuoren ikätasolle haitallista materiaalia, tai alustan toimintamallit vahingoittavat lapsen tai nuoren mahdollisuutta turvalliseen kasvuun ja kehitykseen tai altistavat heidät rikoksille, tulee alustaan kohdistaa suojaikäraja.

Ikärajan tulee olla selkeä ja ilman poikkeuksia. Yritys, jonka tuotteelle on asetettu ikäraja, tulee varmistaa, ettei suojaikää nuoremmat käytä heidän alustojaan. Aivotutkijat suosittelevat nykysomealustoille vähintään 16 vuoden ikärajaa suojellakseen kehittymässä olevaa lasta mm. seuraavin perustein:

• Teini-ikäisen aivot kehittyvät vielä voimakkaasti. Erityisesti päätöksentekoon ja impulssikontrolliin liittyvien otsalohkoalueiden kehitykselle teinivuodet ovat herkkää aikaa.

• Nuoruus on kriittistä aikaa myös omakuvan ja identiteetin muodostumiselle sekä kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehitykselle.

Jos Suomi haluaa olla edelläkävijä, ikäraja asetettaisiin 18 ikävuoteen, mikäli alustojen turvallisuutta ei ole voitu välittömästi korjata. Eduskunnassa perusteltiin mm. 18-vuoden ikärajaa auton ajamiselle nuoren kehityspsykologisella kypsyydellä. Erityisesti painotettiin nuoren riskinarviointi- ja impulssikontrollikykyä. Auton ajamiseen edellytetään lisäksi hyväksyttävästi suoritettua teoria- ja ajokoetta. Samanlaisia mekanismeja voitaisiin harkita myös digiympäristöissä. Digimaailma voitaisiin avata nuorelle asteittain huomioiden riskit kullekin ikäryhmälle: alussa käyttöoikeus viestintä- ja tiedonhakualustoille, joilla ei ole someominaisuuksia. Digitaitojen kerryttyä pääsy digimaailmaan voi olla vapaampi.

Vanhemmilla ei tule olla oikeutta harkintaan tässä asiassa, vaan ikärajan tulee olla kiinteä. Harkintaoikeus vesittää lain tasavertaisen soveltamisen ja vierittää vastuuta jälleen vanhemmille. Lisäksi se asettaa vanhemman ja lapsen jatkuvaan taisteluun digilaitteiden käyttöön liittyvistä säännöistä, vieden kaiken tilan myönteiseltä yhdessäololta.

SANKTIOT

Alan yritykset ovat erittäin tietoisia tuotteidensa aiheuttamasta haitasta lapsille, mutta koska lapset ja nuoret ovat heille huomattava tulonlähde, yritykset eivät ole merkittävästi muuttaneet liiketoimintamallejaan. Tulevalla lainsäädännöllä tulee suunnata näiden yritysten intensiivi voiton tavoittelusta lapsen ja nuoren edun huomioimiseen. Suomessa ei tule enää voida harjoittaa lapsille haitallista liiketoimintaa ilman huomattavia seurauksia.

Sakot ovat osoittautuneet heikoksi keinoksi muuttaa alan yritysten haitallista toimintaa verrattuna digijättien käytössä oleviin varoihin. Meta on omien sisäisten dokumenttiensa mukaan varautunut yhdellä miljardilla dollarilla vain petos- ja huijausmainoksiin liittyviin sakkoihin. Tiedossa ei ole millaisilla summilla he ovat varautuneet lasten ja nuorten oikeuksien rikkomiseen perustuviin sakkoihin.

Tulevassa sääntelyssä yritystoiminnan estäminen kokonaan määräajaksi Suomen alueella tulee olla realistinen vaihtoehto.

Uuden lainsäädännön tulee myös koskea teknologiayhtiöitä vastaan nostettuja ryhmäkanteita. Esimerkiksi kuluttajasuojaa ja lasten oikeuksien toteutumista ryhmäkanteella vaativa osapuoli voitaisiin vapauttaa vastapuolen oikeudenkäyntikulukorvauksista.